LGBTQ+-yhteisöstä kertovia dokumentteja, jotka kannattaa katsoa
Pride-kuukauden juttusarjamme jatkuu listalla pysäyttäviä dokumentteja eri puolilta maailmaa LGBTQ+-yhteisöstä.
Pride-kuukauden juttusarjamme ja aiheeseen liittyvän sisältömme jatkoksi esittelemme listan pysäyttävistä dokumenteista eri puolilta maailmaa, jotka tuovat LGBTQ+-yhteisön esiin. Tutustu siihen, miten australialaiset teini-ikäiset käyttävät musiikkia itsensä voimaannuttamiseen ja hyväksymiseen, miten tanssitila auttaa LGBTQ+-nuoria käsittelemään torjutuksi tulemista ja hyväksynnän puutetta sekä kuule kertomuksia transyhteisöiltä, pakolaisilta ja Japanin queer-kulttuurista.
Jokainen listan dokumenteissa kerrottu tarina ja kertojanääni valaisevat vaikeuksia, joita LGBTQ+-yhteisöt ovat kohdanneet ja kohtaavat edelleen eri puolilla maailmaa. Mukaan on valittu tarinoita musiikin, tanssin, taiteen ja kulttuurin kaikilta alueilta.
No Time For Quiet (2019)
‘No Time For Quiet’ seuraa nuorten tyttöjen ja sukupuolijoustavien nuorten elämää musiikkileirillä Melbournessa Australiassa, kun he tutkivat musiikin voimaannuttavaa vaikutusta. Dokumenttielokuva näyttää 11–17-vuotiaita sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria ensimmäisellä viikon mittaisella ‘GIRLS ROCK! Camp’ -leirillä. Paikalliset muusikot, opiskelijat ja vapaaehtoiset toimivat heidän mentoreinaan koko leirin ajan. Musiikin kautta yhteenkuuluvuuden ja identiteetin tunnetta etsien jokainen osallistuja sijoitetaan bändiin, kirjoittaa kappaleen ja esittää sen perheelleen ja ystävilleen rock and roll -konsertissa.
Elokuvan tuottajat Hylton Shaw ja Sam Dinning käsikirjoittivat ja ohjasivat ‘No Time For Quiet.’ Mentoreina esiintyvät laulaja-lauluntekijä Courtney Barnett, alternative rock -yhtye Camp Cope, punk rock -yhtye Cable Ties, runoilija ja ihmisoikeuspuolustaja Sukjhit Khalsa sekä laulaja-lauluntekijä Sarah Capodicasa.
Vuonna 2019 ‘No Time For Quiet’ oli ehdolla People’s Choice Award -palkinnon saajaksi Melbourne Film Festivalilla. Dokumentti on tällä hetkellä katsottavissa Pride Central -kanavalla, joka on omistettu LGBTQ+-yhteisön juhlistamiselle ja tukemiselle maailmanlaajuisesti.
Lisätietoja No Time For Quiet -elokuvasta saat virallisilta verkkosivuilta klikkaamalla tästä
State Of Pride (2019)
‘State Of Pride‘ on dokumenttielokuva, joka tarkastelee LGBTQ+-yhteisön Pridea nuoremman sukupolven näkökulmasta. Dokumentti tutkii LGBTQ+-oikeusliikettä Salt Lake Cityssä Utahissa, San Franciscossa Kaliforniassa ja Tuscaloosassa Alabamassa. Mediahahmo, toimittaja ja LGBTQ+-aktivisti Raymond Braun juontaa dokumentin. Hän tapaa nuoria LGBTQ+-ihmisiä ja keskustelee heidän kanssaan heidän tarinoistaan sekä siitä, mitä Pride-kuukausi heille merkitsee. Dokumentissa nähdään haastattelut australialaisen laulaja-lauluntekijä Troye Sivanin, näyttelijä, drag queen ja yrittäjä Heklina sekä eri pride-yhteisöjen jäsenten kanssa.
Raymond Braun oli myös keskeisessä roolissa YouTuben markkinointikampanjassa ‘Proud to Love’ vuonna 2013.
Dokumentti on tällä hetkellä katsottavissa YouTube Originals -kanavalla. Rob Epstein ja Jeffrey Friedman ohjasivat elokuvan. Vuonna 2020 kaksikko sai GLAAD Media Award -palkinnon parhaasta dokumentista. He ovat työskennelleet vuosikymmenten ajan yhdessä LGBTQ+-aiheisten dokumenttien parissa ja voittaneet lukuisia palkintoja ja tunnustuksia. Heidän töihinsä kuuluvat muun muassa ‘The Times of Harvey Milk’ (1984) ja ‘Common Threads: Stories from the Quilt’ (1989).
Edie & Thea: A Very Long Engagement (2009)
Tämä tunnin mittainen dokumentti kertoo edesmenneen lesboparin Edie Windsorin ja Thea Spyerin tositarinan. Elokuva seuraa heidän matkaansa ensimmäisestä tapaamisesta 1960-luvun alussa lähtien, kun he aktivisteina kohtaavat lukuisia henkilökohtaisia ja poliittisia haasteita. Se dokumentoi myös heidän lapsuutensa, työuransa ja salaisen romanttisen suhteensa. He elivät pariskuntana yhdessä New Yorkissa 44 vuoden ajan. He menivät naimisiin Kanadassa toukokuussa 2007 oltuaan kihloissa 42 vuotta.
Ohjaaja Susan Muska ja kuvaaja Gréta Lafsdóttir ohjasivat ja tuottivat elokuvan. Se oli ehdolla GLAAD Media Award -palkinnon saajaksi parhaasta dokumentista vuonna 2011 ja voitti palkintoja elokuvafestivaaleilla Zürichissä, Melbournessa, Hampurissa, Connecticutissa ja Los Angelesissa muutamia mainitakseni.
Susan Muska ja Gréta Lafsdóttir ovat työskennelleet yhdessä myös elokuvan ‘The Brandon Teena Story’– parissa. Dokumentti kertoo transmies Brandon Teenan raiskauksesta ja murhasta.
Katso Edie & Thea: A Very Long Engagement Amazon Primessa tästä
Transgenders: Pakistan’s Open Secret (2010)
Elokuva seuraa Pakistanin transyhteisöä, kun sen jäsenet kamppailevat elantonsa hankkimiseksi Karachin kaduilla. Tanssimisen, laulamisen, ihmisten siunaamisen ja jopa kerjäämisen lisäksi se perehtyy siihen, miten heidät pakotetaan hankkimaan elantonsa täyttämällä alueen paikallisten miesten seksuaalisia tarpeita. Elokuvassa nähdään myös heidän kohtaamansa äärimmäinen julkinen ja uskonnollinen tarkkailu sekä taistelu yhdenvertaisten oikeuksien, työn ja henkilökorttien puolesta. Elokuva seuraa Maggien, Chahatin ja Sanan elämää, vaikeuksia ja kokemuksia transihmisinä.
Toimittaja, elokuvantekijä ja aktivisti Sharmeen Obaid-Chinoy ohjasi dokumenttielokuvan. Hän on myös voittanut kaksi Oscar-palkintoa ja oli näin ensimmäinen pakistanilainen nainen, joka saavutti tämän. Sharmeen työskenteli ohjaajana myös hiljattain julkaistussa Ms. Marvel -minisarjassa.
Katso Transgenders: Pakistan’s Open Secret Amazon Primessa tästä
Queer Japan (2019)
‘Queer Japan’ seuraa monimuotoista joukkoa Japanissa asuvia ihmisiä, jotka identifioituvat lesboiksi, homoiksi, biseksuaaleiksi, transihmisiksi tai queereiksi. Elokuvassa haastatellaan Tokion, Osakan, Koben, Gunman ja Okinawan asukkaita. Heidän elämäntarinoitaan jakavat muun muassa Aya Kamikawa – ensimmäinen avoimesti transsukupuolinen virkaan valittu viranhaltija Japanissa, Gengoroh Tagame – jota pidetään yleisesti gay manga -genren vaikutusvaltaisimpana tekijänä – sekä drag queen Vivienne Sato.
Queer-elokuvantekijä, kirjailija ja muotisuunnittelija Graham Kolbeins ohjasi dokumentin. Hän kertoi Instagramissa elokuvasta: ”Aloitin Queer Japanin työstämisen vuonna 2015, ja olen käyttänyt viimeiset neljä vuotta siihen, että tekisin tästä elokuvasta niin hyvän kuin mahdollista – aina tarkoituksenani kunnioittaa niitä yksilöitä ja yhteisöjä, jotka avasivat itsensä tälle projektille.”
Katso ‘Queer Japan’ Amazon Primessa tästä
Lisätietoja ‘Queer Japan’ -elokuvasta löytyy sen virallisilta verkkosivuilta tästä
Rainbow Voices of Aotearoa New Zealand (2019)
‘Rainbow Voices of Aotearoa New Zealand: A Documentary Short Film’ kertoo Uuden-Seelannin parlamentin Rainbow Roomista. Parlamentin hallinto päätti yhdessä NZ Parliamentary Rainbow Networkin kanssa uudistaa Rainbow Roomin ilmeen vuonna 2018, jotta se heijastaisi huoneen perustamisen jälkeen vuonna 2008 tapahtuneita muutoksia. Kuulemme niiden ihmisten tarinoita, jotka taistelivat yhdenvertaisten oikeuksien puolesta parlamentissa ja onnistuivat vaikuttamaan merkittäviin muutoksiin LGBTQ+-yhteisön hyväksi, sekä heidän vaikutuksestaan tänä päivänä. Dokumentissa haastatellaan nykyisiä ja entisiä LGBTQ+-kansanedustajia sekä yhteisön jäseniä.
Parikymmenminuuttinen dokumentti on tällä hetkellä katsottavissa Uuden-Seelannin parlamentin virallisella Youtube-kanavalla.
Lisätietoja Rainbow Voices of Aotearoa New Zealand -dokumentista löytyy Uuden-Seelannin parlamentin virallisilta verkkosivuilta klikkaamalla tästä
Kiki (2016)
‘Kiki’ kertoo New Yorkissa LGBTQ+-taustaisille värillisille nuorille suunnatusta, nuorten johtamasta yhteiskunnallisesta liikkeestä. Elokuvassa joukko LGBTQ+-nuoria kokoontuu luomaan Kiki Scenen, turvapaikan ja taiteellisen aktivistisen alakulttuurin. Se seuraa seitsemää Kiki-yhteisön hahmoa neljän vuoden ajan keskittyen heidän valmistautumiseensa ja tanssiesityksiinsä Kiki-balleissa. Elokuva perehtyy myös heidän kamppailuihinsa asunnottomuuden, sairauden, hyväksikäytön ja ennakkoluulojen kanssa sekä heidän etenemiseensä kohti poliittista vaikutusvaltaa.
‘Kiki’ sai parhaan dokumentti-/esse-elokuvan Teddy Ward -palkinnon vuoden 2016 Berlin International Film Festivalilla. Elokuvantekijä ja kuvataiteilija Sara Jordenö ohjasi dokumenttielokuvan.
Katso ‘Kiki’ Amazon Primessa tästä
Virallisille verkkosivuille pääset klikkaamalla tästä
Mala Mala (2014)
‘Mala Mala’ on dokumentti Puerto Ricon transyhteisöstä. Se tarjoaa syvällisen katsauksen intiimeihin kohtaamisiin, esityksiin, ystävyyksiin ja Puerto Ricon transihmisten, drag queenien sekä muiden perinteisiä sukupuoli-identiteettejä haastavien ihmisten aktivismiin. Dokumentti sisältää myös kertomuksia LGBTQ+-yhteisön voitosta, kun Puerto Ricossa hyväksyttiin ja allekirjoitettiin laki, joka kieltää seksuaaliseen suuntautumiseen ja/tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän työelämässä.
Elokuvassa esiintyvät drag queenit April Carrión, Samantha Close, Carlos ‘Queen Bee Ho’ Pascual, Denise ‘Sandy’ Rivera ja Soraya Santiago Solla, joka on transaktivisti Puerto Ricossa. Elokuvan tuottaja Antonio Santini ja elokuvantekijä Dan Sickles toimivat sen ohjaajina. Ohjaaja Dan Sickles kertoi TheLipTV:n ‘Bring Your Own Documentary’ -haastattelussa, että heillä oli käytössään 300 tuntia kuvamateriaalia ja että he vierailivat Puerto Ricossa yli tusina kertaa elokuvan tekoprosessin aikana.
Drag queen April Carrión esiintyi reality-ohjelman ‘RuPaul’s Drag Race.’ kuudennella kaudella.
Katso ‘Mala Mala’ Amazon Primessa tästä
India’s Trans Community Is Fighting for the Right to Work (2021)
Tässä dokumentissa intialainen käsikirjoittaja Gazal Dhaliwal matkustaa ympäri Intiaa ymmärtääkseen transyhteisöjen kohtaamia vaikeuksia. Esille nousevat heidän kaipuunsa merkitykselliseen työhön, koulutukseen, kunnioitukseen, turvallisuuteen, yhteiskunnan hyväksyntään ja mielekkääseen uraan yhteiskuntarakenteessa, joka ei vieläkään hyväksy heitä. Lyhytelokuva tekee myös historiallisen katsauksen Intian hijra-yhteisöön, joka eli ‘Guru-chela’-järjestelmän alaisuudessa. Elokuvassa tallennetaan Mehak, Ayeshan, Sitaran ja muiden arkea ja tarinoita.
Gazal Dhaliwal on tunnettu intialainen elokuvakäsikirjoittaja, julkinen puhuja, LGBTQ+-aktivisti ja transnainen. Lyhytelokuva, jonka Gazal Dhaliwal käsikirjoitti ja tuotti yhdessä muiden kanssa, oli myös ehdolla GLAAD-palkinnon saajaksi.
Rainbow Bridge: LGBTIQ migrants in Malta
‘Rainbow Bridge LGBTIQ migrants in Malta’ on Malta Gay Rights Movementin tuottama dokumentti, joka on tällä hetkellä katsottavissa Malta LGBTIQ Rights Movementin YouTube-kanavalla. Se kiinnittää huomiota Maltalla asuviin LGBTIQ-maahanmuuttajiin ja erityisesti kolmen turvapaikanhakijan elämään.
Dokumentti sisältää yksityiskohtia ja tarinoita heidän elämästään kotimaassaan, matkastaan Maltalle, turvapaikkamenettelystään ja uudesta elämästään Maltalla. Siinä käsitellään laajasti heidän pidätysaikaansa, elämää avoimissa keskuksissa, pitkiä turvapaikkahakemusten käsittelyprosesseja sekä kokemuksia homofobiasta ja rasismista.
International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans, and Intersex Association-Europen mukaan Malta on Euroopan paras maa LGBTQ+-oikeuksien kannalta, ja se sijoittui vuonna 2022 seitsemättä kertaa peräkkäin Euroopan LGBT-oikeuksien vertailun ykköseksi. Malta oli myös ensimmäinen Euroopan maa, joka kielsi eheytyshoidot vuonna 2016.
Lue lisää Malta LGBTIQ Rights Movementista tästä
Seuraa MGRM:ää Instagramissa tästä
Löydä lisää katsottavia dokumentteja TÄÄLTÄ
