DnB: 2005–2015 – uudistumisen aikakausi

Drum & Bass -kehityssarjamme edellisessä osassa palasimme aikaan, jolloin Neurofunk ja Liquid Drum & Bass nousunsa jälkeen auttoivat merkittävästi laajentamaan yleisöä ja vetivät väkeä genren pimeistä ja valoisista kolkista. Nyt siirrymme vuosikymmeneen, jolloin Drum & Bass raivasi sinnikkäällä työllään tiensä yhdeksi elektronisen musiikin johtavista genreistä.

Vankasta, popmaailman kanssa hyvin toimeen tulevasta infrastruktuuristaan huolimatta Drum & Bass vietti lähes kymmenen vuotta muiden genrejen varjossa ja ampui välillä itseään jalkaan. Silloin, 2000-luvun jälkipuoliskolla, Drum & Bass päätti vaihtaa vaihdetta ja viedä genren sinne, minne se kuului.

Seikkailtuaan Drum & Bassin hämärämmällä ja sielukkaammalla puolella, epäonnistuttuaan ja noustuaan jälleen jaloilleen 2000-luvun alussa, Drum & Bassiin alkoi sulautua uudenlainen soundi. Nykyisessä Drum & Bassissa yleinen ”Dubwise”-soundi alkoi saada vauhtia yhdistämällä reggaevaikutteiset juuret ja Technon moderneihin tuotantotekniikoihin – tyyliin, joka oli vienyt genreä eteenpäin jo 90-luvun alussa.

Vaikka dubvaikutteinen Drum & Bass ja Jungle eivät olleet uusia ilmiöitä, niiden suosio kasvoi Liquid- ja Neurofunk-tuottajien keskuudessa. Digitalin, Spiritin ja Breakagen kaltaiset tuottajat nostivat soundia esiin, ja Renegade Hardware otti tehtäväkseen vahvistaa sen näkyvyyttä ja lopulta myös suosiota.

INTERNETIN, MP3:N JA PENDULUMIN AIKAKAUSI

Britanniassa Sub Focus teki hitaasti nimeään tunnetuksi, samalla kun uudet artistit raivasivat tietään aiemmin sulkeutuneeksi syytettyyn skeneen. Drum & Bass kärsi yhä krapulastaan, kun internet-aikakausi saapui. Internet antoi genrelle mahdollisuuden päästä paikkoihin, joihin se ei ollut koskaan kuvitellut yltävänsä. Artistit pystyivät olemaan yhteydessä toisiinsa viestimien kautta, ja silloin he tajusivat genren saavuttaneen maailman kaksi äärikulmaa: aina Brasiliasta Japaniin asti ihmiset julkaisivat tasaisesti Drum & Bassia.

Internet-aikakauden suurin seuraus oli Pendulum. Kokematon australialainen yhtye Perthistä koostui Rob Swiresta ja Gareth McGrillenistä, jotka olivat tutustuneet elektroniseen musiikkiin koulukavereina. He eivät osanneet aavistaa, että yhdessä El Hornetin, Peredur ap Gwyneddin ja KJ Sawkan kanssa heistä tulisi modernin Drum & Bassin pioneereja.

Pendulum aloitti DJ-triona Perthissä ja alkoi lopulta tehdä musiikkia yhdessä El Hornetin ja Peredur ap Gwyneddin liityttyä mukaan. Pendulumin ensimmäinen tuotanto oli ”Vault” 31 Recordsilla, ja kappale levisi Drum & Bass -skeneessä kulovalkean tavoin. Menestyksen huomattuaan DJ Fresh tarjosi heille majapaikkaa, ja ryhmä päätti epäröimättä muuttaa Englantiin. Muutto johti ”Hold Your Colour” -albumin julkaisuun vuonna 2005. Siitä tuli yksi kaikkien aikojen myydyimmistä Drum & Bass -albumeista, ja se vei genren elektronisessa musiikissa aivan uuteen paikkaan.

Albumi oli niin hyvä, että Grooverider kelasi ”Slamin” radiossaan neljä kertaa taaksepäin, koska ei saanut kappaleesta tarpeekseen. Pendulum käänsi pelin päälaelleen, ja heidän nousunsa myötä jokaisen tuottajan soundi muuttui – kaikki halusivat tehdä Pendulumin kaltaista Drum & Bassia.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=p_HnxvdeK0U] Heidän skeneen lähettämänsä järistysaallot olivat niin valtavia, että vanhan koulukunnan tekijät syyttivät heitä uransa pilaamisesta: nämä Perthin kaverit olivat saapuneet skeneen täysin uudenlaisella ymmärryksellä siitä, miten soundin vaikutus maksimoidaan. ”Hold Your Colour” oli ehdolla Australian Independent Record Awards -palkintojen parhaaksi itsenäiseksi albumiksi, ja seuraavina vuosina he voittivat West Australian Music Industry Awardsin (WAMIs) jaossa käytännössä kaiken mahdollisen.

Pendulum ja V Recordingsilla esiintynyt brasilialaisartistien aalto olivat lopulta internet-aikakauden tuotteita, jotka nostivat genren näkyvyyttä Euroopassa ja muualla maailmassa. Drum & Bass rakentui dubplate- eli vinyylikulttuurin varaan. Artistit leikkauttivat dubplatensa yleensä kuuluisassa lontoolaisessa Music Housessa. Dubplatet eli vinyylit olivat DJ:lle tärkeitä salaisia aseita, joita pidettiin mukana keikoilla, mutta maailmanlaajuisen verkon nousu johti lopulta dubplatejen hiipumiseen ja synnytti uuden digitaalisen formaatin: MP3:n.

Siirtyminen dubplateista MP3:iin romahdutti CD-levyjen, kasettien ja ennen kaikkea vinyylien myynnin. Levy-yhtiöt saattoivat suuren julkaisun jälkeen myydä 15 000 kappaletta, mutta digitaalinen siirtymä tarkoitti, että digitaalisen kopion hankkiminen oli paljon helpompaa kuin levyn fyysinen metsästäminen. Monet tuottajat ottivat muutoksen ilolla vastaan, sillä heidän mielestään dubplate- ja vinyylikulttuuri haittasi Drum & Bassin leviämistä. He olivat oikeassa.

DJ:t alkoivat käyttää USB-tikkuja ja veivät musiikkinsa klubeille sen sijaan, että olisivat raahanneet mukanaan satoja CD-levyjä ja vinyylejä – logistinen painajainen. Kun musiikki oli saatavilla internetissä, muun Euroopan ei tarvinnut kauan huomata sitä. Kun se tapahtui, skene räjähti.

NOISIA, CHASE & STATUS JA FABRIC LONDON

Vuodet 2005–2009 olivat Drum & Bassille käänteentekevää aikaa. Britanniassa Shy FX:n, Goldien, Calibren ja DJ Freshin kaltaiset artistit olivat suurempia kuin koskaan, mutta yhtä vaikutusvaltaisen Drum & Bass -levy-yhtiön Subtitles Musicin taustalla toimineet Calyx & Teebee pelasivat aivan omaa peliään. Yhtiön artistikattaus koostui brittiläisistä tekijöistä, ja norjalainen voimanpesä Teebee alkoi huomata Alankomaissa kuplivan skenen. Hän kiinnitti nopeasti muutamia artisteja Englannin itänaapurista, ja näistä tuli ensimmäinen aalto Britannian ulkopuolisia tekijöitä, jotka tekivät sopimuksen levy-yhtiön kanssa.

Yksi näistä artisteista oli groningenilainen Noisia. Pendulumin tavoin he eivät Subtitles Musicille kiinnittyessään olisi voineet kuvitellakaan, että heistä tulisi Drum & Bass -genren kiistattomia pelin muuttajia. Ennen yhteistyötä Subtitlesin kanssa he olivat jo julkaisseet musiikkia Citrus Recordingsilla, Shadow Law Recordingsilla ja Shogun Audiolla, ja Moving Shadowlla julkaistu ”Block Control” oli nostanut heidän nimensä maailmankartalle.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=R4_YaEQGo-4] Britannian levy-yhtiöillä julkaistujen uraauurtavien kappaleiden ohella he perustivat oman levy-yhtiön, Vision Recordingsin. [Hauska fakta: Vision on Noisia ylösalaisin.] Yksityiskohtiin paneutumisestaan tunnettu soundi oli ainutlaatuinen yhdistelmä tarkkaa ohjelmointia ja kerroksellisuutta, johon yhdistyivät voimakkaat rummut ja dropit. Noisian soundi saattoi olla nopea, hidas, aggressiivinen, rentouttava, kova, sielukas, melodiavetoinen tai bassomusiikkia – joskus kaikkea tätä samassa kappaleessa. He olivat kuin tulevaisuudesta Drum & Bassiin lähetetty yhtye. Heidän tuotantonsa inspiroi kokonaisen tuottajasukupolven ja teki Drum & Bass -soundista teknisempää kuin koskaan. Vision Recordingsin menestys johti kahden uuden levy-yhtiön perustamiseen: Invisible Recordings keskittyi perinteiseen Drum & Bassiin ja Division Recordings genren kokeelliseen puoleen.

Vision Recordingsilla julkaistiin myös Noisian kaksi genrejä venyttänyttä albumia, ”Split The Atom” ja ”Outer Edges”, jotka sisälsivät musiikkia elektronisen musiikin jokaiselta alueelta, jonka he pystyivät kattamaan.

Heitä kritisoitiin siitä, etteivät heidän albuminsa olleet tarpeeksi Drum & Bassia, mutta pilkkaajat eivät olleet ymmärtäneet Noisian viestiä. Trio oli ollut epäsovinnainen ensimmäisestä julkaisustaan lähtien, ja vaikka heidät olisi teljetty vankilaan ja käsketty tekemään neljään iskuun perustuva Drum & Bass -albumi, he olisivat mieluummin pysyneet vankilassa. Kokeileminen oli heidän DNA:ssaan, eivätkä he koskaan arastelleet tarjoilla juuri sitä, mitä halusivat.

Julkaisutahti hidastui lopulta levy-yhtiöihin ja radio-ohjelmaan keskittymisen vuoksi, mutta se ei estänyt heitä heittämästä ilmoille silloin tällöin uutta jytää, joka oli vallankumouksellinen jo omalla tavallaan. Näihin julkaisuihin kuuluivat ”Dustup”, ”Dead Limit”, ”The Hole Pt.1”, Black Sun Empiren kanssa tehty ”Feed The Machine” sekä tuore, Skrillexin kanssa tehty päätä ravisteleva kappale.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=U41bONK2V-U]

Syyskuussa 2019 he ilmoittivat lopettavansa vuoden 2020 keikkasarjan jälkeen, mutta olosuhteet huomioon ottaen emme ole varmoja, pystymmekö tarjoamaan heille heidän ansaitsemaansa hyvästiä. Yksi asia on varma: heidän vaikutuksensa Drum & Bassiin elää niin kauan kuin genre jatkaa matkaansa kohti hautaansa.

Drum & Bassia ovat siunanneet artistit, joiden vaikutus on ulottunut kokonaisen sukupolven yli, ja Chase & Status kuuluu tähän joukkoon. Saul Milton (Chase) ja Will Kennard (Status) tapasivat yliopistossa yhteisen musiikki-innostuksensa ansiosta. Kokeiltuaan useita soundeja he päättivät hyökätä täydellä voimalla, ja tuloksena oli lukuisia hittejä, kuten Future Cutille tehty remix ja Breakbeat Kaosin hitti ”Duppy Man”, kunnes he onnistuivat jotenkin mahduttamaan albumin tiukkaan aikatauluunsa vuonna 2008. ”More Than A Lot” toi Britannian urbaanin elämän musiikkiinsa armottomalla vauhdilla. Samalla albumi pyyhkäisi Britannian listat mennessään kappaleilla ”Pieces”, jolla esiintyi Plan B, ”Against All Odds”, jolla esiintyi Kano, sekä ”Eastern Jam”, jonka Snoop Dogg julkaisi vuonna 2009 nimellä ”Snoop Dogg. Millionaire”.

Vuoden 2011 alussa Chase & Status julkaisi ”No More Idolsin” solmittuaan managerointisopimuksen Jay-Z:n Roc Nationin kanssa ja tuotettuaan Rihannan vuoden 2009 albumin ”Rated R”. Heidän edellinen pitkäsoittonsa oli viitoittanut tulevien tuotantojen suuntaa, mutta ”No More Idols” muutti aivan kirjaimellisesti kaiken. Albumilla esiintyivät Britannian parhaimmistoon kuuluvat nimet, kuten Tinie Tempah, Dizzee Rascal, Clare Maguire, Tempa T ja White Lies, ja se mullisti bassomusiikin kokonaisuudessaan.

Vuonna 2011 kaksikko oli myynyt Britanniassa yli miljoona singleä, mikä teki heistä maan suurimman yhtyeen. Albumi pysyi Britannian Top 40 -listalla 35 viikkoa ja saavutti tuplaplatinalevyn aseman. Seuraavilla kahdella albumilla oli sama vaikutus, mutta ”RTRN II JUNGLE” varmisti heidän pysymisensä juurillaan tasapainottamalla täydellisesti karhean, raa’an Reggaen ja veitsenterävät tuotantotekniikat. He tekivät albumin kirjoittamisesta myös lyhyen dokumentin.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=YXxtY0ZMvlE] Heidän vaikutustaan Drum & Bassiin ei tarvitse erikseen selittää, mutta tiivistettynä heitä on reilua kutsua Britannian tämän hetken jännittävimmiksi tuottajiksi.

Uraauurtavan musiikin rinnalle nousivat DJ-taidot. 2000-luvun lopulla ja viime vuosikymmenen alussa tuottajien oli oltava yhtä hyviä myös DJ-kopin takana, sillä keikkailusta oli tullut tuottajille merkittävä tulonlähde eikä enää riittänyt pelkän hyvän musiikin tekeminen. Lontoolainen klubi Fabric astui auttamaan tässä. Vuonna 1999 toimintansa aloittanut Fabric tarjosi DJ:lle tilan tulla soittamaan musiikkiaan ilman rajoitteita, mikä johti bassomusiikin kovimpien artistikattausten järjestämiseen. Fabric omisti perjantait nimenomaan Drum & Bassille, ja nuo illat nostivat useita skenen DJ:tä urallaan eteenpäin.

Roxyn ja XOYO:n ohella – ne järjestivät täysimittaisia residenssejä ja menestyivät omilla tahoillaan – Fabric tarjosi underground-Drum & Bassille alustan kukoistaa. Perustamisestaan lähtien klubi näki skenen suurimpien nimien soittavan kykyjensä huipulla, ja vuoden 2010 alkuun mennessä Fabric oli vakiinnuttanut asemansa Drum & Bassin emälaivana. Syyskuussa 2016 klubi kuitenkin menetti toimilupansa kahden huumeisiin liittyneen tarkastuksen jälkeen, ja ilmoitettiin, että venue suljettaisiin pysyvästi. DJ:iden, muusikoiden, klubikävijöiden ja poliitikkojen järjestämä kampanja, johon osallistui myös Lontoon pormestari Fabricin puolesta, muutti tilanteen. Vuonna 2017 Fabric avasi jälleen ovensa ja aloitti toimintansa uudelleen. Kampanja oli osoitus siitä vaikutuksesta, joka klubilla oli Drum & Bassiin ja Lontoon yöelämään yleisesti.

2011–2015, DUBSTEP JA KOKEILUJEN AIKAKAUSI

Kun vuosikymmen alkoi ja skene tiesi, mitä edellisten kymmenen vuoden aikana oli koettu, oli lähes varmaa, että lisää oli tulossa. Kuten odottaa saattoi, kuulijat pyysivät ja artistit toimittivat. Eturintamassa olivat dBridge ja Alix Perez.

dBridge sai Drum & Bassissa tunnetusti lempinimen ”The Thinker” laajan syntetisaattorituntemuksensa ja kokemuksensa vuoksi. Renegade Hardwaren rosoisista julkaisuista D&B-superyhtye Bad Company UK:n kautta aina hänen Exit Records -levy-yhtiönsä kautta toimineeseen Instra:mentaliin asti dBridgellä oli kolmen erillisen tuottaja- ja DJ-uransa vaiheen asiantuntemus. Viedessään Instra:mental-brändinsä soundia eteenpäin hän käynnisti Drum & Bassin syntetisaattorivallankumouksen hidastamalla tempoa ja tuomalla mukaan Electronican elementtejä. Ensimmäinen kuuntelu saa Instra:mental-musiikin kuulostamaan Electronicalta, mutta kun sen purkaa osiin, huomaa dBridgen älykkyyden kulkeneen tyylien ja genrejen halki luomaan jotakin rohkeaa ja ainutlaatuista. Hänen soundinsa kehittyi ja levisi ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa, ja sitä nostivat esiin Kabukin, Machinedrumin, Fracturen, Kid Draman ja monien muiden kaltaiset artistit.

Yksi artisti, joka ilmensi dBridgen tyyliä erityisen hyvin, oli belgialainen mestari Alix Perez. Perez oli alusta asti omassa sarjassaan. Aloitettuaan DJ:nä ja tuottajana hän teki nopeasti yhteistyötä Jenna G:n, Redeyesin, Sabren, MC Fatsin ja Spectrasoulin kaltaisten artistien kanssa. Jo muutaman ensimmäisen tuotantonsa jälkeen Alix Pereziä pidettiin yhtenä Drum & Bassin parhaista tuottajista – mutta hän ei oikeastaan koskaan tehnyt Drum & Bassia. Hämmentävää, eikö? Perez hallitsi monenlaiset tyylit ja toi ne kaikki vaivattomasti musiikkiinsa. Kaikki alkoi hänen kuuluisasta Shogunilla julkaistusta albumistaan ”1984”, joka oli belgialaisen merkkipaalu. Albumilla oli kaikkea: Liquid-kappaleita, tiukkoja ja rouheita rollereita, ripaus Hip-Hopia sekä hänen edustamaansa Drum & Bassin tyyliä, Halftime Drum & Bassia.

Yhdistämällä kokeellista Hip Hopia, Electronicaa, Funkia ja Soulia hän toi maailman Drum & Bassiin, ja sen jälkeen genren soundi muuttui jälleen. Camo & Krookedin, Delta Heavyn ja Mr. Carmackin kaltaiset artistit sukelsivat syvälle siihen, mutta Alix Perezin ohella sen omaksuivat erityisesti Ivy Lab. Kasran ansiosta levy-yhtiöllä oli tilaa kokeiluille, ja Strayn, Halogenixin ja Sabren muodostama trio alkoi tarjoilla omaa näkemystään Halftime Drum & Bassista. Heidän Lontoossa räjähtänyt 20/20-klubi-iltansa toimi idean pilottina ja käynnisti sittemmin Drum & Bassin risteytymisen kohti seuraavaa aikakauttaan.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=3YY84FHcJ9E]

dBridge sanoi tunnetusti: ”Se, että Drum & Bass on kolmannella vuosikymmenellään, osoittaa, ettei se ole katoamassa mihinkään. Se on tarpeeksi suurta, jotta pop-artistit valitsevat sen urakseen, mutta silti tarpeeksi undergroundia kokeiluille. Drum & Bass lainasi pitkään muilta genreiltä, mutta nykyään roolien voi nähdä kääntyneen toisinpäin: se vaikuttaa houseen ja technoon. Se on olennainen osa tanssimusiikkia kokonaisuudessaan. Se on siellä, minne se kuuluukin.”.

Drum & Bass kehittyi hitaasti 90-luvun alun englantilaisesta rave-skenestä lähtien, vietti kaksi vuosikymmentä pilkkoutuen ja muotoaan muuttaen, ja muuttui lopulta kolmannella vuosikymmenellään yhdeksi energisimmistä genreistä. Sitä alettiin myöhemmin kutsua ”innovaattorien” genreksi. Kuten Kevin Shields asian kuuluisasti ilmaisi: ”Rakastan sitä, kun asiat vääntyvät pois muodoistaan. Siksi rakastan drum and bass -musiikkia.”