Aiwaska puhuu musiikin alkemiasta, uudesta musiikista ja taiteen kontemplaatiosta

GRAMMY-ehdokkuuden saanut tuottaja maalaa Milletrax-yhteistyönsä uusimmassa singlessä kuvan brasilialaisesta karnevaalista ja pohtii matkaa toisen LP:nsä ‘Truth & Love’ jälkeen, luovuuden tutkimista muiden artistien kanssa, vuosikymmenten mittaista uraansa ja paljon muuta.

Aiwaskan mysteeri ja anonymiteetti eivät estäneet maailmaa kiertänyttä veteraanidj:tä ja -tuottajaa antautumasta kanssamme keskusteluun, joka seuraa hänen uransa kehitystä. Hän on kukoistanut skenessä jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta puki naamionsa vuonna 2026 tarttuakseen musiikillisiin hankkeisiinsa ja sosiaalisiin projekteihinsa. Kahden LP:n sekä lukemattomien EP:iden ja singlejen myötä, jotka ovat voittaneet niin fanien kuin EDM:n raskaansarjalaistenkin sydämet, Aiwaska kartuttaa jatkuvasti kasvavaa ohjelmistoaan.

Hänen tuorein julkaisunsa on Milletraxin kanssa tehty ‘Nena’, joka on nyt saatavilla Junior Jackin Adesso Music -levymerkin kautta. Se on pehmeä sekoitus latinalaisia soittimia ja rullaavaa perkussiota, jonka yli pyyhkäisevät aurinkoisista grooveista kertovat vokaalisamplet. Single seuraa hänen ylistettyä toista LP:tään ‘Truth & Love’, jonka kappaleita ovat soittaneet muun muassa Acid Pauli, Adriatique, Vintage Culture, Paco Osuna ja Claptone.

Aiwaskalla on ollut viime aikoina kova vauhti, ja pääsimme keskustelemaan yhteistyökumppaneiden kanssa syntyvästä musiikin alkemiasta, sisäisen syvyyden etsimisestä lukemattomien trendien keskellä, musiikin muutoksesta, tulevista yhteistyöprojekteista Tiger Stripesin, Akira Arasawan ja Shapovin kanssa, Aiwaska Planetin jatkokehityksestä ja paljon muusta!

Onnittelut tulevasta singlestäsi ‘Nena’, jonka teit Milletraxin kanssa. Mitä voit kertoa kappaleen syntyprosessista?

AIWASKA: Minulle kysymys tämän kappaleen luomisesta on viime kädessä kysymys itse musiikin olemuksesta. Olen vakuuttunut yhä enemmän siitä, ettei musiikki synny säveltämisen hetkellä; se on jo olemassa todellisuuden syvemmässä järjestyksessä, ja säveltäjä astuu vain tietynlaiseen sisäiseen vastaavuuteen tuon järjestyksen kanssa. Emme niinkään luoneet Nenaa kuin yritimme löytää muodon, joka oli jo läsnä äänen näkymättömässä arkkitehtuurissa.

Meitä kiinnosti elektronisen musiikin ja live-soittimien yhdistyminen – ei teknisenä kokeiluna, vaan kahden periaatteen kohtaamisena. Elektroninen ääni kantaa kiteytyneen ajan ominaisuutta, kun taas live-soitin kantaa orgaanisen elämän hengitystä. Niiden kohtaaminen muistuttaa kiven ja valon, aineen ja rytmin, lain ja vapauden liittoa.

Brasilian karnevaalin kuva ei ollut meille koskaan pelkkä koristeellinen teema; se oli muinaisen mysteerin symboli. Karnevaali on hetki, jolloin maailman tuttu rakenne liukenee ja syvempi järjestys voi paljastua. Se, mikä näyttäytyy ulospäin hulluutena, voi sisäisesti olla elinvoimien vapautumista. Halusimme herättää juuri tuon tilan, jossa ilo lakkaa olemasta vain tunne ja muuttuu kosmiseksi impulssiksi, joka kykenee murtamaan ihmistä rajoittavat sisäiset seinät.

Olen aina kokenut musiikin näkymättömän temppelin rakentamisena. Jokainen kappale on kivi, joka on muotoiltava, puhdistettava sattumanvaraisesta ja asetettava teoksen pyhässä geometriassa oikealle paikalleen. Tässä mielessä Nena ei ole kertomus juhlimisesta, vaan tutkimus siitä, kuinka rytmi voi herättää ihmisessä muiston alkuperäisestä eheydestä.

Tämä on toinen yhteistyösi Milletraxin kanssa. Oliko kappaleiden kokoamisessa eroa tällä kertaa?

AIWASKA: Tarkalleen ottaen tämä on itse asiassa kolmas yhteistyömme, ja useita julkaisuja on vielä tulossa. Lukumäärällä itsellään on kuitenkin vain vähän merkitystä yhteistyön periaatteeseen verrattuna. Aito yhteistyö ei ole kahden tekijän summa, vaan kolmannen tilan synty – tilan, jossa kumpikaan osapuoli ei enää kuulu yksinomaan itselleen.

Milletrax ja minä olemme olleet läheisiä ystäviä jo vuosien ajan, ja juuri tämä ystävyys on synnyttänyt välillemme harvinaisen luottamuksen tuntemattomaan. Minua vetävät puoleensa epätavalliset live-soittimet, odottamattomat sävelkulkujen vivahteet ja äänelliset elementit, jotka eivät ole vielä päätyneet musiikin tavanomaiseen sanastoon. Milletraxilla puolestaan on syvä muodon ja rakenteen taju sekä analogisen äänen tiheä, elävä läsnäolo. Muinaisten rakentajien kielellä ilmaistuna toinen meistä etsii kiven, kun taas toinen ymmärtää holvin lain.

Jokainen kappaleemme eroaa edellisestä, koska kieltäydymme toistamasta löydettyä kaavaa. Toisto voi tuottaa ammattitaitoa, mutta se ei johda vihkimykseen. Astumme tietoisesti alueelle, jolla lopputulosta ei voida taata. Juuri siellä syntyy elävä musiikki.

Minulle tärkeintä on, että työmme muistuttaa alkemiallista prosessia. Alkuperäinen materiaali on aina epätäydellistä, mutta pitkän vuorovaikutuksen, epäilyn, liukenemisen ja uudelleenrakentamisen kautta se alkaa vähitellen paljastaa oman sisäisen muotonsa. Tässä mielessä musiikki muistuttaa raakakiven muotoilemista: taiteilijan tehtävä ei ole pakottaa tahtoaan aineeseen, vaan vapauttaa siihen kätkeytyvä arkkitehtuuri.

Siksi jokaisesta yhteistyöstä tulee enemmän kuin uusi sävellys; siitä tulee jälleen yksi vaihe sisäisessä rakennustyössä. Ehkä juuri se tekee prosessista niin kiehtovan: emme koskaan tiedä, minkä oven seuraava vielä rakentamattoman temppelin perustukseen asetettu kivi avaa.

‘Nena’ ilmestyy toisen LP:si ‘Truth & Love’ jälkeen. Miten albumi on otettu faniesi ja yleisösi keskuudessa lähes kuukausi julkaisun jälkeen?

AIWASKA: En koe albumia kappaleiden kokoelmana, vaan elävänä organismina. Jokaisella sävellyksellä on oma tarkoituksensa, oma rytminsä ja oma henkinen tehtävänsä. Minulle tärkeintä oli nähdä, etteivät nämä kappaleet löytäneet vain kuuntelijoita, vaan ihmisiä, joiden kanssa ne pääsivät eräänlaiseen sisäiseen resonanssiin.

Albumilla elää rinnakkain erilaisia voimia: elektroa, itämaisia melodioita, klubipainotteisia sävellyksiä ja kokeellisia muotoja. Genrejen moninaisuus ei kuitenkaan koskaan ollut päämäärä. Päinvastoin, ne olivat yhden ainoan etsinnän eri puolia – totuuden ja rakkauden etsimistä tietoisuuden kahtena perustavanlaatuisena periaatteena. Totuus ilman rakkautta muuttuu kylmäksi geometriaksi, kun taas rakkaus ilman totuutta liukenee muodottomuuteen. Musiikki syntyy kohdassa, jossa nämä kaksi periaatetta kohtaavat.

Minua rohkaisi syvästi nähdä, että useat kappaleet löysivät erityisen vahvan ilmaisun Acid Paulin, Paco Osunan, Claptone, Adriatiquen, Vintage Culturen, Sasha Carassin, Fidelesin, Joris Voornin, Joyce Munizin, Samantha Loveridgen ja monien muiden artistien seteissä. Itämaisvaikutteiset sävellykset resonoivat vahvasti TikTokissa ja Instagramissa, ja niitä kertyi yli viisi miljoonaa näyttökertaa. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin nähdä hetki, jolloin musiikki alkoi elää omaa elämäänsä.

Odottamattomin matka oli elektro-kappaleella, jonka loimme yhdessä Milletraxin kanssa. Sen epätavallinen rakenne, hiljaisuuden käyttö ja vokaalinen luonne muuttuivat eräänlaiseksi albumin piilotetuksi kulmakiveksi. Joskus työ, joka vaikuttaa suurimmalta riskiltä, osoittautuu juuri siksi kiveksi, joka täydentää holvin. Tämä kappale tavoitti ihmisiä täysin erilaisilla tanssilattioilla ja kulttuurisissa ympäristöissä, koska se ei puhuttele makua vaan syvempää rytmin muistia, joka on olemassa kulttuurin alla.

Mitä voit kertoa ‘Truth & Love’ -albumin luomisesta ja tuotannosta?

AIWASKA: Albumin luominen on aina tuntunut minusta katedraalin rakentamiselta. Yksittäinen kappale voi olla kaunis pylväs tai lasimaalaus, mutta vasta kokonaisuus paljastaa arkkitehdin vision. Albumi vaatii toisenlaisen tietoisuuden tilan, koska sitä ei rakenneta yhden vaikutelman ympärille, vaan sisäisen matkan varaan.

Minulle Truth & Love oli yritys luoda vihkimyksen tila. Jokaisen sävellyksen oli tarkoitus olla episodin sijaan askel polulla. Kuuntelija kulkee erilaisten tilojen läpi – epäilyn, jännitteen, vapautumisen, hiljaisuuden ja ekstaasin – ja alkaa vähitellen kuulla musiikin lisäksi myös jotain itsessään.

Siksi minulle oli olennaista tuoda yhteen eri genrejä ja erilaisia muusikoita. Erilaiset musiikilliset kielet ovat kuin saman temppelin eri kiviä. Niiden tarkoitus ei ole olla identtisiä, vaan palvella yhtä mittasuhdetta, yhtä taustalla olevaa harmoniaa.

Se, että albumi julkaistaan omalla levymerkilläni, antoi minulle tietynlaisen vapauden. Kun ulkoiset odotukset eivät enää ohjaa artistia, hän voi seurata itse teoksen sisäistä lakia. Tämä on minulle perustavanlaatuista. Taiteen ei pitäisi olla markkinoiden, vaan sen ohjaamaa, mitä muinaiset mestarit kutsuivat mitaksi ja luvuksi. Todellinen muoto syntyy mitan ja luvun kautta.

Olen vakuuttunut siitä, että aito taideteos alkaa syntyä, kun tekijä lakkaa olemasta sen omistaja ja muuttuu sen palvelijaksi. Albumi ei kuulu minulle; osallistuin vain sen paljastumisen prosessiin. Ja jos siinä on jonkinlaista eheyttä, se ei johdu tahdostani vaan näkymättömästä harmoniasta, joka edeltää aina ihmisen luomistyötä.

Millaista oli tehdä albumilla yhteistyötä Prana Flow’n, G. Zamoran ja Thomas Gandeyn kanssa?

AIWASKA: En koe yhteistyötä pelkkänä ammatillisten taitojen yhdistelmänä. Aito yhteistyö syntyy vasta, kun useista ihmisistä tulee yhteisen sisäisen työn osallisia. Muinaisissa perinteissä työpaja ei ollut vain paikka, jossa luotiin esineitä; se oli paikka, jossa tekijä itse muuttui prosessin kautta. Musiikki säilyttää tämän muinaisen periaatteen.

Prana Flow, G. Zamora ja Thomas Gandey eivät ole vain muusikoita; he ovat ihmisiä, joilla on rohkeutta astua tuntemattoman alueelle. Meitä yhdistää tietyn tyylin sijaan yhteinen ymmärrys luovuudesta tietoisuuden tutkimisen muotona. Jokainen meistä toi prosessiin oman kielensä, mutta tarkoituksena ei ollut säilyttää erillisyyttämme, vaan löytää korkeampi järjestys, jossa yksittäisistä äänistä tulee suuremman sävellyksen soittimia.

Minua vetävät aina puoleensa ihmiset, jotka eivät pelkää kyseenalaistaa ja hajottaa omia vakiintuneita muotojaan. Vasta täydelliseksi tulleen tuhoamisen kautta jokin keskeneräinen voi paljastaa itsensä. Ja juuri keskeneräisyydessä piilee paljastumisen mahdollisuus.

Mitä opit yhteistyöstä ja viet mukanasi tuleviin projekteihin?

AIWASKA: Opin, että suurin harha, johon taiteilija voi langeta, on usko oman kielensä rajojen tuntemiseen. Aina kun ylitämme tutun rajat, emme kohtaa tyhjyyttä vaan astumme uuteen olemassaolon kenttään.

Uskon yhä vahvemmin, ettei luovaa virtaa voi hallita sanan tavanomaisessa merkityksessä. Sen voi vain tehdä mahdolliseksi. Kuten arkkitehti ei luo painovoiman lakia vaan rakentaa sen kanssa sopusoinnussa, taiteilija ei luo inspiraatiota itse; hän rakentaa sisäisen arkkitehtuurin, joka kykenee ottamaan sen vastaan.

Juuri siksi kappaleen “Love & Truth” matka oli minulle niin syvällinen. Näin sen alun perin kontemplatiivisena johdantona – lähes kynnyksenä, jonka kautta kuuntelija astuisi albumin sisäiseen maailmaan. Prosessin aikana se kuitenkin muuttui voimakkaaksi tanssilattiasävellykseksi. Se opetti nöyryyttä. Teos paljasti, että sillä oli alkuperäisen aikomukseni tuolla puolen oma suuntansa.

Joskus siemen, jonka näemme yksinkertaisena koristekukkana, kantaa sisällään potentiaalia kasvaa puuksi, joka kykenee muuttamaan kokonaisen maiseman. Taiteilijan tehtävä ei ole pakottaa luomistyöhön ennalta määrättyä muotoa, vaan uskaltaa antaa kätketyn mahdollisuuden paljastua.

Mikä tekee yhteistyöstä sinulle todella kiehtovaa?

AIWASKA: Yhteistyö muuttuu minulle todella eläväksi vasta, kun se liittyy yhteiseen totuuden etsintään. Kun ihmiset yhdistyvät vain lopputuloksen vuoksi, he luovat rakenteen. Kun he yhdistyvät löytämisen hengessä, he luovat organismin.

Minua vetävät puoleensa muusikot, joita kiintymys omaan egoon ei sido. Ego rakentaa luonnostaan muureja, kun taas taide vaatii siltojen rakentamista. Aito yhteistyö muistuttaa kuvanveistäjän muinaista työtä: jokainen muotoilee omaa kiveään, mutta kukaan ei väitä veistosta omakseen.

Juuri tässä hetkessä alkaa syntyä se, mitä kutsun musiikin alkemiaksi. Se on tila, jossa ei enää voi määrittää, kenelle alkuperäinen idea kuului, koska idea on ylittänyt yksilön rajat ja muuttunut osaksi ihmisten välistä tilaa. Silloin musiikki lakkaa olemasta pelkkä persoonallisuuden ilmaus ja muuttuu suuremman lain ilmentymäksi – periaatteeksi, joka paljastuu yksilön tahtoa voimakkaammaksi.

Verrattuna vuoden 2025 ‘Flora Fauna’ -levyn luomisprosessiin, lähestyitkö ‘Truth & Love’ -albumia eri tavalla?

AIWASKA: En pidä taideteosten vertailemisesta, koska jokainen luomus kuuluu sisäisen elämäkerran tiettyyn vaiheeseen. Uskomme usein, että tekijä pysyy matkan ajan samana ihmisenä, mutta se on harha. Tietoisuus on jatkuvassa kuolemisen ja uudelleensyntymisen prosessissa.

On olemassa muinainen kuva veistämättömästä kivestä ja täydelliseksi hiotusta kivestä. Ne eivät ole kaksi erillistä esinettä, vaan saman olennon kaksi tilaa. Sama muutos tapahtuu ihmisessä. Jokainen valmis albumi riistää artistilta yhden olemassaolon muodon ja vaatii toisen syntymistä.

Siksi “Flora Fauna” ja “Truth & Love” eivät ole vain tarinan peräkkäisiä lukuja; ne ovat kaksi erilaista vihkimystä. Toinen albumi on dialogi luonnon kanssa maailman elävänä organismina, kun taas toinen tutkii totuuden ja rakkauden sisäistä polariteettia henkisen kehityksen perustavanlaatuisina periaatteina.

Uskon, ettei taiteilijan pitäisi koskaan yrittää toistaa itseään. Toisto vahvistaa persoonallisuutta mutta heikentää henkeä. Taiteen on pysyttävä muutoksen polkuna, ei vain elämäkerran tallenteena.

Musiikkialalla kolme vuosikymmentä kestäneen pitkän urasi aikana, mitkä trendit tai kehityskulut ovat huvittaneet sinua eniten?

AIWASKA: Kolmenkymmenen vuoden aikana olen nähnyt lukemattomia muutoksia: teknologian kehityksen, alan rakenteen muuttumisen, musiikin leviämisen kiihtymisen ja tavat, joilla ihmiset kokevat sen. Mitä enemmän ulkoinen maailma on muuttunut, sitä selvemmin yksi totuus on kuitenkin paljastunut: ihmiset eivät viime kädessä etsi ääntä, vaan merkitystä.

Musiikkitrendit itsessään eivät yllätä minua. Minua kiehtoo se, kuinka nopeasti sivilisaatio alkaa palvoa välineitään ja unohtaa niiden tarkoituksen. Teknologia on suurenmoinen vasara, mutta vasara ei tiedä mitään temppelistä, jonka rakentamisessa sen on määrä auttaa.

Nykyään ohjenuorani on hämmästyttävän yksinkertainen: luoda musiikkia tavalla, joka auttaa ihmistä muistamaan oman sisäisen syvyytensä. Jos teos ei laajenna tietoisuutta, se jää pelkäksi viihteeksi. Viihde voi tuottaa mielihyvää, mutta se ei muuta ihmisen sisäisen maailman arkkitehtuuria.

Uskon, että todellisen taiteen on palautettava ihmiskunnan kyky kontemplaatioon. Kontemplaation kautta syntyy vastuu, eikä ilman vastuuta voida rakentaa merkityksellistä tulevaisuutta.

Mitä voimme odottaa sinulta tulevina kuukausina?

AIWASKA: Pinnan tasolla luvassa on uusia julkaisuja ja projekteja, mutta sisäisesti koen tämän seuraavan ajanjakson jatkona yhdelle suuremmalle polulle.

Tiger Stripesin kanssa valmistellaan yhteistyöprojekteja, japanilaisen muusikon Akira Arasawan kanssa tehty EP on vihdoin valmis, ja mukana on myös Alicanin voimakas remix. Syksyllä luvassa on uusi yhteistyö Shapovin kanssa. Jokaisella näistä projekteista on oma äänellinen identiteettinsä, mutta niitä yhdistää yksi yhteinen aikomus – uusien musiikillisen tietoisuuden muotojen tutkiminen.

Minulle erityisen merkityksellinen suunta on Aiwaska Planetin jatkokehitys. Luomme parhaillaan uutta tuoksua, ja monet yllättyvät siitä, että musiikki ja tuoksu ovat osa samaa taiteellista universumia. Muinaisissa mysteeriperinteissä ääntä, tuoksua, valoa ja tilaa ei kuitenkaan koskaan koettu erillisinä elementteinä. Niitä pidettiin yhden yhtenäisen havaintoarkkitehtuurin osina.

Siksi käytän esiintymisissäni erityisesti luotuja aromaattisia koostumuksia. Tuoksulla on kyky herättää muistikerroksia, jotka pysyvät älylle saavuttamattomina. Siitä tulee musiikkikokemuksen näkymätön ulottuvuus.

Uusi tuoksu omistetaan maailman suurille arkkitehdeille. Minulle tämä kuva edustaa luomisen ikuista periaatetta, jonka kautta kaaos muuttuu vähitellen kosmokseksi. Jokainen ihminen kantaa sisällään kuvaa sisäisestä arkkitehdistä. Tämä arkkitehti alkaa kuitenkin puhua vasta, kun ihminen lakkaa rakentamasta vain ulkoista maailmaa ja aloittaa syvemmän työn itsensä rakentamiseksi.

Kehitämme aktiivisesti myös universumimme digitaalista visualisointia, jotta voisimme tuoda projektin filosofian syvemmin esiin ja kiinnittää huomiota olennaiseen tehtäväämme – ympäristön tukemiseen ja villieläinten suojelemiseen.

Uskon, että tulevaisuuden taiteen on oltava paitsi esteettistä myös eettistä. Sen on luotava muotoja, jotka kykenevät parantamaan ihmiskunnan, luonnon ja olemassaolon henkisen perustan välistä erillisyyttä. Jos musiikista ei tule rakkauden tekoa, se jää pelkäksi ääneksi. Mutta kun siitä tulee rakkauden teko, se muuttuu näkymättömän kuvan rakentamiseksi – sen kuvan, jota ihmiskunta on rakentanut kautta aikojen.

Seuraa TFwordia: Instagram | Facebook | X

Saatat pitää myös näistä:

Jack Marlow’n genrejä rikkovan crossoverin kulissien takana

LEGION avaa ‘Wakefield Dub’ -kappaleen taustalla olevan matkan

Franz Scalan retrofuturistisen grooven mekanismien ytimessä